Miten jarruttajien kanssa pitäisi toimia?

Eilen Niinistön Saukki järjesti hyvän palaverin. Listalla oli kaksi järeää asiaa, jotka näennäisesti eivät kuulu yhteen: Miten Suomelle kaasua – ja mitä Venäjän kanssa pitäisi tehdä?

Tosiaankin näillä kysymyksillä on yhteistä vaikka ei siltä näytä. Molemmissa on kyse jarruttamisesta. Uusi hallitus on painanut kaasua ja jo ensimmäiset lähdön kokeilut ovat saaneet suuret joukot tarttumaan erilaisiiin jarruihin.

Venäjän touhua on vähän vaikea ymmärtää, mutta jossain määrin siinäkin on kyse jarruttelusta, joka ilmenee erikoisena nykivänä jarru-kaasu -ilmiönä.

Teemoilla on merkitsevä tulkintaero. Suomen talouskehitys on tunnustetusti huonoa ja realiteettitaju vaikuttaa parantuneen. Enää on vain keinovalikoiman käytöstä erilaisia käsityksiä.

Venäjä ei vaivaa päätään tuotantorakenteen ja demokratiavajeen kysymyksillä vaan yrittää painaa jarrua ympäröivän maailman kehitykseen.

Ei kommentteja »

Japani Pohjolan Japania edellä

 Mitä Japani edellä sitä Suomi perässä. Näinhän sitä ajateltiin ainakin 90-luvulla kun meitä verrattiin nousevan auringon maahan. Kauppalehti julkaisi tänään hurjia ennusteita esikuvastamme. Japani on edellä meitä tällä kertaa väestön ikääntymisessä, jonka on ennustettu vaikuttavan ennen väkirikkaudestaan tunnetun maan väestön radikaaliin 30 % laskuun neljänkymmenen vuoden sisällä. Mitä tämä voi merkitä? Miten meidän tulisi Japania tällä kertaa peesailla?

Jaaritukset velkaantumisesta ja huoltosuhteesta ovat meille tuttuja. Valtionvelan suhde kansantuotteeseeen on kuitenkin Japanisssa jo karannut käsistä.  Mikäli valtio joutuisi kansalaisten sijasta lainaamaan maailmalta korkojen nousun tahdissa, voisi olla aika tiukat paikat ihannevaltiossa. Minä ajan Toyotalla ja olen aina ihaillut Japanin laatuideologiaa ja selviytymiskykyä. Meidän kannatta nyt seurata aikaisempaa tarkemmin mallimaan askelia. 

Voisimmehan tietysti myös ryhtyä neuvonantajiksi. Siinä oppii itsekin. Opastusta voisi antaa suurperheitä suosivassa perhepolitiikassa, maahanmuuttolinjauksissa ja velkaneuvonnan järjestämisessä. Oppiahan voisimme tietysti myös ottaa: miten mieli säilytetään tyynenä suurten yhteiskunnallisten haasteiden edessä. Myös se miten kansalaiset lainaavat auliisti omistaan lähes nollakorolla pitääkseen yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Pää taitaa tulla Nipponin vanhusten lankakerän vedossa käteen.

Ennustaminen on mukamas hankalaa. Ei kyllä ole tässä asiassa. Tiedämme Suomenkin kohdalla tilanteen ja nyt olisi toimittava. Tai sitten edessä on auvoiset degrowth -ajat. Hivutetaan Suomea pikkuhiljaa kohti persujen Onnelaa: muikkuverkkoja ravistelevia ukkoja ja muijia tyvenillä järvillä tyhjenevien kaupunkin reunoilla Vienan Karjalan malliin. Eipä sekään hassummalta vaikuta. Onhan meillä kalaa, metsissä sieniä ja marjoja. 

Suomalaisiin verrattuna japanilaiset ovat tunnetusti melko agressiivista kalastuskansaa ja kun korot joskus nousevat voi tulla kuitenkin  kuumat paikat myös muilla kuin kalavesillä. 

Molempien ihannemaiden pitää nyt tehdä jotain ja pian. Väestönkasvu on kaksiteräinen miekka. Valtiontalouden tasapainottaminen kiven takana. Maahanmuuton raju lisäys taitaa myös molemmissa olla jopa moniteräinen miekka. Viimeksi mainittu kuitenkin on osoittautunut fiksuissa maissa toimivaksi. Pelkillä roboteilla ei pärjätä velanmaksussa.

 

Ei kommentteja »

Mikael päänmetsäjän unelma

Ylen jättävää Mikael Jungneria  ylistetään. Syystäkin. Koskaan ei kukaan ole niin surkea eikä niin loistava kuin väitetään. Jungerin hieno piirre on hänen avoimuutensa ja tärkeilemätön olemus. 

Kun vertaan häntä pönöttäviin “täytyy kuitenkin muistaa” -miehiin, en voi välttää riemun tunteita. Monet selittävät eroja eri aikakausien johtajien välisiksi. En tähän kuitenkaan usko. Moni ikäisensä mutruhuuli olisi Jungnerin asemassa kammannut tukkansa paremmin, kiristänyt kravatin tiukemmalle ja pidättynyt puhumasta tunteistaan. 

Minusta on hyvä, että alimpaa helvettiin manattu Jungner lähtee nyt haistelemaan uusia tuulia. Hetken hän on head huntereiden ihannekohde: uuden tunnetietoisen aikakauden sankari. Kilpailukielto kun on päällä niin media on tästä pelistä ulkona. 

Ennustanpa värväyksen lopputulosta:

Kepun puoluesihteeri: tässä olisi kepun pelastaja, jolla on kaikkea sitä mitä Korhoselta puuttuu. 

Demarien puheenjohtaja: selvästi Juttaa huonommin pukeutuva. Heinäluoman don-karisman ja pelaamisen vastakohta ja SAK-linjan antisankari. Andorgyynisyydessään lumoava ja hurmaava vaalivaltti. 

VR:n pääjohtaja: myöhästelevät ja radoilta putoilevat junat ovat pieni sivujuonne luovan ja innostuneen viestinnän korjatessa asiakkaiden kiukun lähteitä. 

Kelan pääjohtaja: me tietäisimme kuka kelaa johtaa ja saisimme häneltä henkilökohtaisia viestejä. Johtamisilmastossa tapahtuisi ennen näkemätön raikas taifuunin pyyhkäisy. 

Ja sokerina pohjalla Nokia: OPK vapautuisi vaivautuneesta roolistaan ja tilalle tulisi Steve Jobsin kaltainen rento uutta vehjettä räpläävä kummajainen. Ehkä Jobsin tarunhohtoisuus on osin seurausta hänen ihmeparantumisistaan. Mikaelissa on samoja suuren sankarikertomuksen aineiksia.

 

Hunterin ihannetapaus! Kertakaikkiaan. 

 

 

 

Ei kommentteja »

Lentäjät nöyrinä

Riittävästi on taivasteltu lentäjien ahneutta. Minua kiinnostaa aiheeseen liittyvä uutisointi ja puhe. Kristian Rintala esiintyi voipuneena vastuunkantajana neuvottelujen jälkeen. Katsojan tuomio: Häviäjä! Komulainen esiintyi puolestaan korskeana, mutta laupiaana. Valtakunnansovittelija on juuri sopivan murheellisen ja huolestuneen näköinen tehtäväänsä. Hänen huojentuneisuutensa muistuttaa paavin riemua – kulmakarva värähtää.
Retoriikka ennen eilistä sopimusehdotusta ja sopimusta oli jo melko reipasta ja siitä piti huolen Hienonen kaihtelemattomalla tyylillään. Minun täytyy tunnustaa pitäväni tuosta pettymyksen täytteisestä syyllistämisestä. Mediassa oli keskustelua jälkikäteen siitä oliko soveliasta käyttää väistyvää toimaria likaisen työn tekijänä. Minusta se oli aivan luonnollinen ja odotettu kaava tällaisessa tilanteessa. Paha väistyy ja hyvä tulee sitten taas tilalle.

Selviävätkö lentäjät ja heidän firmansa? Luulenpa että olemme nähneet vasta alkunäytöksen. Osa 2 seuraa. Minua ei innosta sen voittajien ja häviäjien ennustaminen. Kyseessä on ylväs yhtiö, mutta jos on mennäkseen niin siitä vaan. Kovin emme kai kukaan yllättyisi, että tässä lentäjät petasivat asemiaan fuusioneuvotteluihin.

Ei kommentteja »