Ahkeruutemme on myytti

Emme me suomalaiset ole riittävän ahkeria. Myytti pohjautuu teollistamisen varhaisiin vaiheisiin ja sodanjälkeisen ajan ”pakkoahkeruuteen”. Luin juuri Palkansaajien Tutkimuslaitoksen Eero Lehdon kolumnin aiheesta, joka väittää tuottavuusloikan olevan mahdotonta toteuttaa. Kyllä tuolla ”ei onnistu” -otteella ennuste toteutuu.

Mitäs jos olisimme tässä asiassa kerrakin ihan rehellisiä! Eikä sitä Lehdon selitystä piilotyöstä ja muuta jaaritusta.

Ensinnäkin yksilölliset erot ovat suuria sekä työmäärässä että tuottavuudessa. Tämä asia pitäisi tunnustaa. Joku on porukassa sekä ahkera että älykäs ja hänelle tämän tulisi näkyä tilinauhassa ja sillä selvä.
Hyvin suurella osalla työntekijöistä on varaa parantaa ainakin jonkin verran ahkeruudessa ja työn tuottavuudessa. Tämä on juuri sitä kuuluisaa paikallista sopimista.

Toiseksi pieni paine tekisi välillä hyvää. Juuri keskustelin kollegani kanssa aiheesta ja totesimme ponnistelumme lisääntyvän tosiasioiden edessä. Hankalaan asiaan tarttuminen on usein vaikeaa ja varsinkin kun on jo tottunut pääsemään vähän helpommalla. Minun lisäkseni näitä helpolla päässeitä on tässä maassa enemmän kuin yhden käden sormilla laskettava määrä.

Kolmanneksi ahkeruus, työmäärä ja tuottavuus ovat rinnakkaisia tekijöitä vaikka olen itsekin toisin väittänyt. Ahkera ja työhönsä sitoutunut miettii sitä miten hommat voisi tehdä paremmin. Laiska ja mukavuudenhaluinen sitä miten voisi päästä vähemmällä. Toimivien tuottavuusratkaisujen luominen ja toimeenpano vaativat ponnistelua. Turha väittää vastaan. Mukavuudenhaluinen voi silti olla arvokas tyyppi ideoiden tuottamisessa. Tekeminen kuitenkin ratkaisee!

Yhteenvetona meidän uskomuksemme suomalaisista ahkerana kansana on syytä laittaa luupin alle. Paikallinen sopiminen voimaan ja kullekin ansionsa mukaan. Laiskat ja lusmut töihin!

Ei kommentteja »

Me lähdettiin lomailemaan. Ensin Kreikkaan viikoksi 22-29.7. Toimistoa pitää pystyssä turvallisuuspäällikkö Lempi Frantsi ja Y-sukupolvi. Pieni visiitti kotona ja toimistolla kunnes Pohjois-Suomi ja Taalainmaa. Olemme tavattavissa 27.7. ja jos on oikein kiire niin soittele tai laita sms.
Hyvää Lomaa!

Ei kommentteja »

Se on tiedetty ja siihen uskotaan, mutta näytöt puuttuvat. Siitä oli kyse tässäkin laajassa evaluaatiohankkeesta, jossa tarkastelimme kymmenen vuoden aikana tehtyä liikunnan ja urheilun kehitystyötä Tansaniassa.
Tilastollista näyttöä liikunnan oppimista ja kouluselviytymistä edistävästä vaikutuksista löytyy maailmalta, mutta tässä ei ihan vielä päästy siihen.

Mutta! Eteenpäin on menty isoja askelia. Erityisesti asenteissa liikuntaa kohtaan. Nuoret naiset ja miehet ovat kiinnostuneita liikunnanopetuksesta ja oppimisesta, ei vain pelailusta. Valistuneet opettajat käyttävät liikuntaa keinona ”koukuttaa” koulupudokkaat takaisin kouluun.

LiiKe ry ja sen tansanialainen järjestökumppani SDA ovat tehneet antaumuksella työtä jo yli kymmenen vuotta. Tulokset näkyvät valtakunnan tason liikunnanopetuksessa. Juuri allekirjoitettu puitesopimus paikallisen opettajajärjestön kanssa kertoo varteenotettavasta kansallisesta vaikuttavuudesta.

Kehitysyhteistyöstä käydään taas vilkasta keskustelua. Hyvä niin. Tämä raportti LiiKe_SDA_2004-2014_Report osaltaan vieköön tätä eteenpäin.

Ei kommentteja »

Happiness on lämmin ase

HappinessJohn Lennonin laulu kertoo onnesta lämpimänä aseena. Minulla oli onni kohdata Happiness, joka on lihaa ja verta. Hauska nimi eikö totta!

Esittelimme toisemme: I’m Tapani hello, I’m Happiness. Minulle tuli heti hymy huulille ja aloin toistelemaan nimeä Happiness, Happiness ja naureskelin. Happiness pysyi tyynenä automatkan kohti palaveripaikkaa.

Palaveri littyi evaluaatioon ja olin hieman ärtynyt tilastojen puutteista tapaamisen alussa. Tivasin näyttöjä. Happiness pysyi kollegansa kanssa tyynenä. Sitten hän alkoi kertoa viisauksia: ”Kuule kyllä liikunta vaikuttaa lasten koulunkäyntiin: yhteisyys kasvaa, opettajan ja oppilaiden valtaerot vähenevät ja kaveruus sen on iso asia!” Happiness ei tyrkyttänyt mielipiteitä , ne vaan tulivat jostain rauhallisesti ja tyynesti. Viisas nuori nainen.

Minä sulin.

Happiness is a warm gun!

Ei kommentteja »

Afrikan tähti

Tapasin pölyisillä Tansanian ylänköalueilla liikunnanopettajan, joka sai minut uskomaan Afrikkaan. Salome kertoi palostaan auttaa tyttöjä murtamaan käsityksiä siitä mitä tytöt voivat tehdä.

Lähdimme työpajan jälkeen kävelemään kentille ja tähti kertoi suunnitelmistaan, joihin kuuluu maisterin tutkinto, oma liikunta-alan yritys ja palvelu joka saa lapset rakastamaan liikuntaa. Udellessamme missä tämä firma voisi sijaita, saimme napakan vastauksen ei ainkaan pääkaupungissa! Muuallakin tarvitaan palveluja ja kaiken ei tarvitse sijaita Dar Es Salaamissa.

Tämän tähden paidassa luki Tapanilan Erä. Salomella on ensimmäinen erä menossa ja lisää tulossa. Ennen maisteriopintojaan hän ehtii vielä innostamaan montaa poikaa ja tyttöä liikkumaan, pelastamaan koulupudokkaita ja valmentamaan pelaajia eteenpäin. Salome aktivoi myös koulun muita opettajia osallistumaan liikuntaan. Manwewan koulun opettajatiimi toimii tehokkaasti.

Tähti löytyi!

Ei kommentteja »

Eläkkeelläkin tienaa

Kannattaako eläkeläisen tehdä töitä? Tätä kysyi Veronmaksajien Taloustieto lehti 9/14 viime viikolla. Kun kysymys on nimenomaan rahasta vastauksen pitää olla tarkka ja tyhjentävä. Ikävä todeta että tämä kuitenkin riippuu vähän tapauksesta. Keskimääräistä 1500 € kuukausieläkettä saavan kohdalla käteen jää lehden mukaan 5000 € vuosiansiosta 67 % eli 3350 €. Eikös tuokin kannata ottaa vastaan!

Tekesin rahoittamassa kehityshankkeessa olemme SOL:n kanssa laskeneet erilaisia ansaintamalleja. Keskeinen havaintomme oli että jos vertaamme pelkkää eläketuloa eläkkeen ja työn tuottamaan vastaavaan ansioon häviää elekäketulo kisassa. Työtulosta tehtävät vähennykset ovat työtä tekevälle eläketulovähennystä parempia.

Olemme kehittelemässä tähän malleja ja esimerkkejä. Tässä mielessä Taloustieto oli tehnyt ansiokasta työtä. Alla lehden laskelmien perusteella tekemäni Paulan esimerkki.

Paulan eläke on 1500 € kuussa ja vuodessa eläketuloa kertyy 18000 €, josta maksaa veroja 17,3 % eli käteen jää vuodessa 14 896 €. Paula haluaa kuitenkin hankkia lisätuloja ja parantaa 68-vuoden jälkeistä eläkettään tekemällä töitä. Lastenlasten kanssa on suunnitelmia matkustaa ja pieniä hankintoja edessä.

Paula hakeutuu töihin ja tienaa lisäansioita 900 € kuukaudessa eli vuodessa 10000 € kun hän jättää heinäkuun väliin. Paulan vuosiansioksi muodostuu 28000 €. Lisätulosta menee veroa 30 % ja kokonaisansioiden veroprosentiksi näin 21,8 %. Palkasta pidätetään lisäksi sairausvakuutuksen päivärahamaksu, joka 84 € vuodessa. Työttömyysvakuutusmaksua Paulan palkasta ei sen sijaan enää peritä kun hän on yli 65-vuotias. Paulan nettotuloiksi muodostuu 21 888 € eli nettorahaa tulee vuodessa työstä aiheutuvat kulut huomioiden noin 5000-6000 €.

Eläkettä Paula kerryttää kahden vuoden työskentelyllään 1,5 % palkkatulosta vuodessa 15 € eli yhteensä 30 € kahden vuoden työjaksolta. Mikäli Paula elää yhtä vanhaksi kuin äitinsä eli 92 –vuotiaaksi ehtii hän tienata 24 vuoden aikana 720 €.

Lähde Veronmaksajat Taloustaito 9/14

Parin vuoden lisäansiot tämän mukaan kannattaisivat taloudellisesti. Kyllä 10 000 € on sekin rahaa.

Toivon tähän viisailta kokemusasiantuntijoilta tai laskentaexperteiltä kommentteja.
(lisää…)

Ei kommentteja »

Tänään Taloussanomat esitteli tilastoja suomalaisten odotetuista terveistä elinvuosista ja kytkennöistä työssäjatkamiseen . Mukana on vertailu, jossa asemamme ei aikuisväestön terveyden kannalta ole mairitteleva. Euroopan kärjessä ovat Sveitsi ja Ruotsi. Kummassakin asuneena vahvistan artikkelin viestin. Juttu on asiallinen, mutta siihen liittyvät kommentit menevät harhapoluille: poliitikkoja syytellään, naisten ja miesten eriarvoisuuteen takerrutaan ja herjoja heitellään.

Toivoisin jutun ytimestä otettavan sitä kuuluisaa vaaria: Vähän kepeämpää asennetta elämään, kohtuullisia elämäntapoja ja valoisampaa asennetta. Näiden osalta pääsee pitkälle katselemalla sitä kuuluisaa peiliä ja nauramalla itselleen. Minä olen hyvä esimerkki turhan vakavasta kynän ja lapion puristajasta. Kovimman ohimon kiristyksen hetkellä kun katsoo ruttuista naamaansa ei voi olla hörähtämättä nauruun: ”Mitäs siellä taas synkistelet!”

Ja viimeinen kaneetti työnteon ja terveyden suhteeseen. Olen nähnyt iloisia ja hyväkuntoisia suorittavan työn tekijöitä. Olen myös nähnyt iloisia papereiden kääntelijöitä. Suurin osa heistä on tien valoisan puolen kulkijoita. Olisiko tällä sielunmaisemalla jotain tekemistä elämänkulun terveyden kanssa?

Ei kommentteja »

Usein kuultu väite on, että vanhat vievät nuorten työpaikat jatkamalla työelämässä säädettyä pidempään. Tämä väite on sukua uskomukselle, jonka mukaan työaikaa vähentämällä lisätään työpaikkoja. Ajatuksen takana on oletus työn vakiomääräisestä kakusta, josta työtä jaetaan sitä haluaville. Kun toinen saa kakusta palan, toinen jää ilman sitä.

Työmarkkinat ovat kakkua moniulotteisempi ja dynaaminen ilmiö, jossa kakku voi pienetä tai kasvaa erilaisten tekijöiden seurauksena. Taannoisessa lehtijutussa http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/08/27/tyoelaman-asiantuntija-lataa-aaliomaista-kiistella-elakeiasta vertasin nykytyöelämää maatalousvaltaiseen aikaan, jolloin vanha isäntä ja emäntä tekivät työtä nuorempien rinnalla. Jos työmarkkinat  toimisivat kuin viljely, tarkoittaisi edellä kuvattu idea sitä että vanhan isännän töiden lopettaminen ja peltojen paketointi lisäisi muille vastaavaa työtä. Näinhän se ei tietenkään mene.

Vanhana peltoa viljelevä isäntä ja siipikarjaa hoitava emäntä ovat tuottavia yhteiskunnan jäseniä. He lisäävät työn kakkua. He myös toivottavasti tienaavat työllään rahaa, jolla ostavat palveluja. Peltoa viljelevä ostaa lannotteita, välineitä ja laitteita niitä valmistavilta ja pyörittää näin heidän liiketoimintaansa. Ikääntyvä viljelijäpariskunta saattaa myös lomailla ja työllistää maatalouslomittajan sekä kylpylähotellin henkilökuntaa.

Samankaltainen tilanne on ikääntyvällä työntekijällä, joka jatkaa työelämässä säädetyn eläkeiän jälkeen. Hän voi tehdä pirstaleisilla työmarkkinoilla työtä, joka sopii hänelle ja täydentää esimerkiksi eläketuloa. Tällä tulollaan työntekijä ostaa palveluja, ehkä hieman parempaa ruokaa  tai herkkuja lähitorilta. Ikääntynyt vaikka pientäkin lisätuloa tienaava pariskunta matkustelee ehkä enemmän ja ostaa lapsenlapsille lahjoja. Työmatkat voivat tuoda lisää rahaa VR:n tai liikennöitsijän kassaan ja työmatkaa varten voi tarvita uutta pyörää.

Työn tekeminen on aina kannattavaa! Eläkeläinen kerryttää eläkettään työtulollaan vielä säädetyn eläkeiän jälkeen. Paitsi että tämä lisää elämään mielekkyyttä ja lisävuosia, antaa se myös käyttöön enemmän euroja. Tämä voi taas lisätä mahdollisuuksia nauttia elämästä.

Sanomani näiden esimerkkien avulla on: työ ei ole yhteiskunnassa syntynyt vakiotekijä. Kansantaloustieteen peruskurssikin sen kertoo: työ on tuotannontekijä, jota lisäämällä kasvatamme yhteistä kakkua. Tästä kakusta on sitten taas mukavampi lohkaista paloja nuorille ja vanhoille.

Kuva: Margareta Halttunen työskentelee eläkkeen ohella kahdelle työnantajalle ja kehittää innokkaasti SOL:n palveluja. Duunion Antero Niemelä peesaa.

Ei kommentteja »

Toimitusjohtajuus ja halu

Olin palaverissa, jossa esiin nousi kysymys jatkaako vai vaihtuuko toimitusjohtaja. Tässä asiantuntijafirmassa sama keskustelu on käyty useampaan kertaan. Toimari haluaisi yrityksen siirtyvän kiertävään systeemiin ja tämä on osin saanut kannatusta.

Toimitusjohtajan pesti on vaativa ja vastuu kova. Pestin vastaanottaja on tilivelvollinen omistajille, henkilökunnalle, asiakkaille, verottajalle ja viime kädessä yhtiön tekemisistä kuluttajille. Luottamus menee vain kerran ja vahinkotapauksissa vastuullinen marssii oikeuteen vastaamaan yrityksen puolesta.

Modernissa yhteiskunnassa toimitusjohtaja oli himottu ja arvostettu tehtävä. Ja on tietysti sitä edelleenkin. Parhaimmillaan roolissa edistää oikeiksi kokemiaan asioita, nauttii kasvusta, onnistumisista ja vallasta. Hierarkisissa järjestelmissä johtajan asema on myös merkinnyt symbolisesti menestymistä elämässä. On päässyt tai edennyt johtajaksi.

Jälkimodernissa notkeudessa ja matalissa organisaatioissa, vaihtuvien maisemien ja levottomuuden maailmassa arvot ovat toisenlaisia. Työn sisällöllinen kehittäminen on vastuita ja asemaa merkityksellisempää. Toimitusjohtaja on ehkä joukon vastuullisin ja suotuu siksi ottamaan vastuullisen tehtävän. Mutta ehkä vain tilapäisesti.

Tässä ketterässä ja irrottelevassa yritysmaailmassa toimarin tehtävälläkin leikitään. Tästä esimerkkeinä kiertävä toimitusjohtajuus ja tuplatoimarit. On myös sarjayrittäjiä, joiden nimet ovat kymmenissä yrityspapereissa milloin hallituksen puheenjohtajana tai toimitusjohtajana.

Pikkunarikoissa omistajayrittänänä on käytännössä ihan sama onko tehtävä hallituksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja tai kuukävelijä. Vastuut eivät paljon muutu. Tilintarkastaja ja verottajat ovat viimeiset, joille ollaan tilivelvollisia tehtävistä huolimatta.

Suosittelen moderneille (lue vanhakantaisille) ja jälkimoderneille (uuden ajan) samaa metodia ratkaista toimitusjohtajakysymys. Se on halu. Ratkaisevaa on halu ottaa vastuuta, halu tehdä päätöksiä ja halu johtaa koko palettia. Joku yleensä yrityksen sisällä palaa halusta ja mikäli kyvyt osuvat myös kohdalleen on siinä toimitusjohtaja vain nuijan kopautusta vailla.

Nuijan kopautusta? Eihän hemmetti sentään sehän viittaa jäykkiin systeemeihin. Voisiko sanonnan muuttaa kellon kilkutukseksi, torvien töräyttelyksi tai sambatanssiksi.

Keskustelumme viikolla päättyi tavanomaisesti: porukan vastuullisin mutta haluton jatkaa.

Ei kommentteja »

Mandelan lumoissa

Viisas vanki ja vapaustaistelija on vienyt minut mennessään. Pokkarina julkaistu elämänkerta nostaa paatuneenkin mielen kohti korkeuksia. Kyynisesti voisi ajatella pokkarin nostavan vanhaa hypeä ja buffaavan elokuvaa. Minusta Mandelan elämä on ihmiskunnalle arvokas viesti, jonka kova ydin on tinkimätön tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistäminen.

Puutarhuri kansalaisoikeustaistelijasta tuli vankilassa. Kahlitussa ympäristössä kasvien istuttaminen ja niiden kasvusta saatu onnistumisen ilo on koskettavaa.

Hyvä kirja on sivistävä, mukaansatempaava ja jännittävä. Tämä elämänkerta on kaikkea tätä.

Ei kommentteja »