Myyjä valehtelee

Myyjän työ on vaativa suostutteluammatti. Se vaatii poikkeuksellisen hyvät sosiaaliset valmiudet, hyvän itseluottamuksen ja kyvyn valehdella. Kukaan korkeamman koulutuksen saanut ei suostu määrittelemään itseään myyjäksi ja tämä ehkä johtuu tuosta kolmannesta kriteeristä, valehtelusta.

Mistä onkaan kyse? Valehtelu on sanakirjan mukaan väärän tiedon esittämistä ja levittämistä. Valehtelija tietää esittämänsä tiedon paikkansapitämättömyydestä. Tämä tarkoittaa sitä, että valehtelun ehto täyttyy vasta kun kertoja tietää tarinansa olevan epätosi. Valehtelijan erottaa siis erehtyjästä tietoisuus asioiden oikeasta laidasta. Ja se että teon toteuttaja tietää teon luonteen.

Väitin, että jokainen myyjä valehtelee. No lievennän hieman – ainakin jossain määrin. Tämä on minusta tärkeä ehto onnistumiselle myyntityössä. Todistan väitteeni tämän päiväisellä kokemuksellani. Kohtasin kaksi erinomaista myyjää, jotka molemmat kertoivat käyttävänsä myymäänsä tuotetta itse. Molemmat ovat yrittäjiä ja kauppiaita. Veikkaan heidän kertovan jokaiselle asiakkaalleen suunnilleen samanlaisista käyttökokemuksista, mutta joka kerran eri tuotteiden kohdalla. Tämä perustelee hyvin väitettäni siitä, että he valehtelevat. Kuka voi käyttää jokaista myymäänsä tuotetta? Ei kukaan. Siis ainakin jossain määrin tai ainakin osa omista käyttökertomuksista on valetta.

Minä tiesin myyjän valehtelevan. Myyjä tiesi itse valehtelevansa. Me molemmat olimme tietoisia tarinoiden vääristelystä. Silti ostin ja olin tyytyväinen tuotteisiin.

Tämähän on peliä, joku moraalinsa jo aikaa sitten kevyempään asentoon taivuttanut toteaa. Perustelu on hyvä. Minähän olin omissa kokemuksissani pelissä mukana.

Voisiko myyjänä menestyä ilman valehtelua? Vaikeaa se on. Siis valehdelkaamme kohtuullisesti, kuten Sinuhen palvelija Kaptah oli määrittänyt oman moraalinsa rajat isännältä varastamisessa. Voisiko valehtelemista perustella juuri tuolla kohtuullistamisella ja sillä että asiakas tietää mistä myyntitilanteessa on kyse? Myyjä voi myös perustella totuuden vääristelyn sillä, että tuote on hyvä ja hyödyllinen ostajalle.

Niin, miksi myyntityö on niin vastenmielistä monelle, varsinkin korkeakoulutuksen hankkineelle? Ehkä kyse on moraalisesta hienostelusta, ylevästä pyrkimyksestä totuuteen. Ylevässä tavoitteessa ei ole mitään vikaa. Onhan siistimpää tehdä moraalisesti puhdasta työtä. Mutta, mutta… Jonkun on myytävä korkean moraalin taakse piiloutuvan projekti, tuote tai palvelu.

Ehkä meidän kaikkien kädet ovat kuitenkin hieman tahraantuneita. Kerromme tarinoita, joihin laitamme vähän lisää. Kerromme hätävalheita, kun tulee ongelmia. Miksei sitten voisi venyttää moraaliaan hieman ammatikseen, kuten loistavasti toimivat yrittäjät (ehkä välttämättömyyden pakosta) tekevät?

Tätä mietin tänään. Ehkä olen asian jo huomenna unohtanut. Muistamattomuus on valehtelijan siunaus.

 

 

2 kommenttia »

Huippu etsii huippua

 Työpaikkailmoituksessa haetaan huippuyksikköön jälleen huippuosaajaa. Ihan huippuhienoa! Ajattelin perustaa sivuillemme rekrytointisivuston, jossa noudatan alamme kirjoittamatonta sääntöä valehdella suut ja korvat täyteen. Vaikkapa tähän tapaan:

 

Haemme käytännön työelämäkehittämisen Superior Excelency yksikköömme 

Huippuasiantuntijaa

Odotamme:

- mahdottomia saavutuksia aikaisemmista toimeksiannoista

- kolmea yliopistollista loppututkintoa

- periksiantamatonta työotetta

- joviaalia ja sosiaalista luonnetta

- loistavaa kirjallista ja suullista kaikissa mahdollisissa kielissä

- rajatonta matkustushalukkuutta

- kykyä luopua aiemmasta elämästä ja läheisistä ihmissuhteista

Tarjoamme:

-  aiemman elämän korvaavan työyhteisön

- rikkautta ja raukkautta

 

Lisätietoja antavat huippuvalilntakonsultti Anna Elämä

 

Eiköhän tämä purisi jo muuten lupauksilla kyllästetyillä työmarkkinoilla.

Ei kommentteja »

Ensin yritys ja sitten opiskelu

Suomen nihkeästä yrittäjyyden edistämisestä en kirjoita. Se mistä innostuin eilisessä Oulun ammattikorkean istuntossa oli nuorten opiskelijoiden ote. Se oli raikasta ja reipasta.

Innostuin myös verkkokauppatiimin Hollannin tuliaisista. Nuori pääsee korkeakoulun yrityshautomoon ilman opiskelupaikkaa. Riittää kun on oma firma perustettu. Siinä on minusta meille mallia. Kuten eräs vierailuryhmän viisas sanoi. Hollannissa idea on edistää yritystoimintaa ei opintoja. Oikein!

 

Ei kommentteja »

Miten suojella eläkeläisiä työltä?

Pari tilastokeskuksen tutkijaa kirjoittivat jo viime keväänä ilmiöstä nimeltä Paluu Eläkkeeltä Töihin. Eläkeläiset tulevat töihin amerikkalaisen Vita Needle -yrityksen harmaapanttereiden tapaan.  Meillä tämä yleensä nostaa karvat pystyyn: eläkeläisiä varmasti riistetään maksamalla heikosti ja kohtelemalla huonosti. Niin voihan sitä tietysti ajatella niinkin, että eläkeläisiä pitää suojella riistolta. 

Mutta hetkinen. Jos joku haluaa tehdä työtä ihan vain työn ilosta! Onhan niitä vapaaehtoisiakin ystävänpalvelussa ja seuroissa. Vimmaisinkin  ay-aktiivi ehkä sallii tämän riiston, mutta ei ehtojen polkemista palkkatyössä. Niin kysehän ei ole pelkästään eläkeläisen omasta kokemuksesta ja eduista. Pelissä ovat myös kaikkien muiden työtä tekevien edut. Tämä on jutun perusjuoni. Eläkeläisiä ei haluta polkemaan muiden etuja. Ei vaikka he itse haluaisivat ilosta tulla riistetyksi. 

Näitä eläkkeeltä töihin tapauksia vaan tulee lisää. Tilastokeskuksen mukaan monet yli 45-vuotiaat harkitsevat työntekoa eläkkeelle päästyään. Saksassa ilmiö on tutkimuksilla osoitettu. Otammeko heidät vastaan vai lähdemmekö rakentamaan esteitä kuten: älä hyvä ihminen tule töihin väsymään, täällä on kauheaa. Tai: etkö ymmärrä että sinua riistetään, teet liian halvalla. Tai: mene kotiin: tienaat siellä paremmin. Tai: älä tule tänne kusemaan meidän urakoita ja viemään työhaluisilta nuorilta työpaikkoja. 

Ehdotan perustettavaksi työmarkkinajärjestöjen yhteistä työryhmää pohtimaan miten eläkkeellä olevat voitaisiin pitää kiikkustuolissa ja varmistaa että hoitoalalla on jatkossakin töitä. Kyllä ne eläkeläiset on suojeltava työhaluiltaan. 

Ei kommentteja »

Vanha on tuottava

Näin tarinan Vita Needle -yhtiöstä. Firman tarina on mullistava ja opettavainen. Kun 96-vuotias Rosa kertoo työstään ja firman 55-vuotias toimari henkilöstöstään, paatuneinkin ikäkeskustelija sulaa. Yritys on menestyksellisesti jo vuosikymmeniä palkannut eläkeläisiä töihin ja se mitä hitaudessa hävitään sitoutumisessa voitetaan.

Meidän on aika heittää romukoppaan koko tunkkainen käsityksemme urasta ja työelämän jälkeisestä ajasta. Työ ei saa ihmistä voimaan pahoin, kun se on järjestetty oikein. Työ pitää kiinni elämässä. Modernit länsimaiset yhteiskunnat ovat pilanneet vanhuuden merkityksettömällä tyhjyydellä, jota kutsutaan eläkkeellä oloksi. Vita Needle osoittaa, että joustava ja kunnioittava työyhteisö saa ihmiset kokemaan itsensä arvokkaiksi. Arvokkuuden tunne ja hyvä yhteisö saa sitoutumaan.  Työ pitää kiinni elämässä. 

Tällaisia tarinoita lisää. Dokkarin voi katsoa Yle Areenalta. Loistavaa työelämäoppia kukkopojille ja tuotantotalouden insinööreille. 

 

 

3 kommenttia »

Etelän kaiho

Lueskelin yrittäjien keskustelupalstaa ja firmansa eteen 25 töitä paiskinut hyvästeli pimeän ja ankean pohjolan.  Muut onnittelivat ja toivottivat lokoisia eläkepäiviä noin 45-vuotiaalle sankarille. Nyt se elämä (vasta) alkaa! No palstalla oli myös kohtalotoverin muistutus kuolevaisuudesta: ala ala ryyppaamaan! 

Aiheeseen liittyen tapasin junassa pankin varainhoitajan. Hän kertoi yrittäjäsankarista, joka ei oikein tiedä mitä rahoillaan tehdä. On asuttu etelässä ja pohjoisessa. On kierretty maailmaa ja sisustettu lomakiinteistöjä. Kiinteistöistä onkin tullut keskeinen elämänhallinnan kohde. Pankkimies kertoi sankarin sortuvan pulloon ellei uusi rakennusprojekti ole menossa. 

Tarinoille on yhteistä varhainen mukavaan elämään pääsy. Tavoite on hieno ja kannatettava. Kukapa meistä ei haaveilisi toimettomista ja lokoisista päivistä uima-altaan reunalla. Sinne päässeiden kertomukset kiehtovat, mutta onkohan kaikki ihan niin autereista?

Olenpa selaillut kylmän ja kostean pohjolan jättäjistä kertovaa Antti Kariston teosta Satumaa. Suosittelen eläkesäästäjälle. Karisto kertoo arkielämän tarkkailijana Espanjan suomalaisten unelmien toteutumisesta. Kuva on pääosin myönteinen, mutta näyttää arki tulevan vastaan sielläkin.

Mitä minä ajattelen tästä? Elämän tarkoitus ei ole nautiskelu ja joutilaisuus varsinkaan yrittäjälle. Elämisen tenho syntyy vaihtelusta ja tarkoituksellisuuden tunteesta. Olen asunut tropiikissa kaksi vuotta. Näin puolisoita, jotka voivat pahoin (toinenkin puoli osassa tapauksista). Voin vakuuttaa, että toimettomuus ja kotiapulaisten kyttääminen ei riitä tervejärkiselle ihmiselle elämän tarkoitukseksi. Ei myöskään golf tai countryclubin vieraannuttavat piirit. 

Minä ennustan muuttolinnun kohtalon. Parhaassa tapauksessa hän viihtyy palmun alla kaksi vuotta. Aviokriisit ja tuurijuoppous saattavat vaivata. Tämän jälkeen tormakka yrittäjä tulee takaisin ja käynnistää uuden bisneksen. Ja taas alkaa elämä näyttämään tarkoitukselliselta ja merkitykselliseltä. Voi jälleen alkaa unelmoida huolettomista eläkepäivistä!

Ei kommentteja »