Työntekemisen tavoissa on 14 vuodessa tapahtunut yleistä keskustelua vähemmän merkittäviä muutoksia. Aiheesta kirjoittanut tilastokeskuksen tutkija Anna Pärnänen pohtii osa-aikatyön, nollasopimusten ja niin kutsutun vakituisessa työsuhteessa toimivien määrällisiä muutoksia. Jonkin verran artikkeli kertoo myös osa-aikaisuuden syistä ja yksinyrittäjyyden kasvusta.

Nollatuntisopimukset ovat yleistyneet ja peräti 83 000 työntekijällä oli vuonna 2014 työtulojen merkittävää vaihtelua. Tästä joukosta osa-aikaisesti työskenteleviä oli 30 000 eli opiskelijoita. Jäljelle jäävästä joukosta 21000 haluaisi lisätunteja eli siis tehdä töitä lisää ja ansaita enemmän. Tätä selittää Pärnäsen mukaan taantuma. Osa-aikaisen työntekemisen syistä merkittävä on pysyvän työn puute, joskin suurimmalle osalle työn osa-aikaisuus sopii: 31% hoitaa lapsiaan tai omaisiaan, 9 % opiskelee, ja 18% haluaa muista syistä tehdä töitä osa-aikaisesti.

Osaikaisuuden ehtoja on työelämässä kiristetty mm. osa-aikaeläkkeen poistamisella. Osa-aikainen työ on kuitenkin kasvanut ja selittäjä voi olla paljon porua aiheuttaneet nollasopimukset.

Valtaosalla ei muutoksia – yksinyrittäminen rajussa kasvussa

Pysyvyys jyllää: kaksikolmasosaa kaikista työntekijöistä on kokoaikaisessa ja pysyvässä työsuhteessa eli yhteensä 1,5 miljoonaa työikäistä. Tältä osin työnteon tavat ovat olleet koko 2000-luvun samanlaisia.

Normaalityönteon muotojen ulkopuoliset tehtävät ovat selkeimmin muuttuneet itsensätyöllistäjien kasvavalla joukolla. reilussa kymmenessä vuodessa yksinyrittäjien määrä on kasvanut työmuodoista voimakkaimmin. Tilastotieteilijä ei ota arvolatautunutta kantaa yksinyrittäjien määrän kasvuun. Sitä on selitetty sekä myönteisenä että kielteisenä ilmiönä (Pärnänen & Sutela 2014).

Naiset sinnittelevät ja miesten asema kaksiteräinen miekka
Miesten kohdalla normaalityösuhteet ovat yleisempiä kuin naisten. Kokaikaisessa työsuhteessa olevia miehiä on 100 000 naisia enemmän. Miehet toimivat myös naisia enemmän yksinyrittäjinä. Naiset puolestaan hallitsevat osa-aikaisissa työsuhteissa ja heitä on selvästi enemmän ammatinharjoittajina ja friikkuina sekä apurahatutkijoina. Miesten työnteon tavat muuttuvat naisten vastaavia hitaammin, mutta muuttuvat. Työmarkkina-asema on siis parempi, mutta myös työttömyys on miesten osalla naisia yleisempää.

Pärnänen toteaa naisten sinnittelevän miehiä paremmin työssä kiinni. Pitkäaikaistyöttömyys siirtää miehiä työn marginaaleihin.

Joustavuus lisääntyy tavalla tai toisella

Työmarkkinoiden ihanne on ehkä murtumassa vaikka pitkä täyspäiväinen työ on edelleen vallitseva. Joustavuus lisääntyy näemmä joko osa-aikaisuuden, yksinyrittämisen, freelance-toiminnan tai ja nollasopimusten kautta.

Osalle joustavuus sopii. Samoin yrittäjyys. Naiset menestyvät joustavuutta vaativilla työmarkkinoilla miehiä paremmin, mutta tienaavat työuran aikana vähemmän. Täyspäiväisessä työssä miesten osuus on ehkä hiipumassa ja tämän perusteella se ei ole pelkästään huono asia. Kun mies putoaa työmarkkinoilta, hän myös naista useimmin siirtyy pitkäaikaistyöttömyyteen. Naiset joustavat ja selviytyvät muuttuvassa työelämässä.

Miehet seuraavat perässä?
Kuva SEW Eurodriven tuore insinööri tutustumassa asentajien työhön Tapani Frantsi (2014)

Ei kommentteja »

Happiness on lämmin ase

HappinessJohn Lennonin laulu kertoo onnesta lämpimänä aseena. Minulla oli onni kohdata Happiness, joka on lihaa ja verta. Hauska nimi eikö totta!

Esittelimme toisemme: I’m Tapani hello, I’m Happiness. Minulle tuli heti hymy huulille ja aloin toistelemaan nimeä Happiness, Happiness ja naureskelin. Happiness pysyi tyynenä automatkan kohti palaveripaikkaa.

Palaveri littyi evaluaatioon ja olin hieman ärtynyt tilastojen puutteista tapaamisen alussa. Tivasin näyttöjä. Happiness pysyi kollegansa kanssa tyynenä. Sitten hän alkoi kertoa viisauksia: ”Kuule kyllä liikunta vaikuttaa lasten koulunkäyntiin: yhteisyys kasvaa, opettajan ja oppilaiden valtaerot vähenevät ja kaveruus sen on iso asia!” Happiness ei tyrkyttänyt mielipiteitä , ne vaan tulivat jostain rauhallisesti ja tyynesti. Viisas nuori nainen.

Minä sulin.

Happiness is a warm gun!

Ei kommentteja »

Afrikan tähti

Tapasin pölyisillä Tansanian ylänköalueilla liikunnanopettajan, joka sai minut uskomaan Afrikkaan. Salome kertoi palostaan auttaa tyttöjä murtamaan käsityksiä siitä mitä tytöt voivat tehdä.

Lähdimme työpajan jälkeen kävelemään kentille ja tähti kertoi suunnitelmistaan, joihin kuuluu maisterin tutkinto, oma liikunta-alan yritys ja palvelu joka saa lapset rakastamaan liikuntaa. Udellessamme missä tämä firma voisi sijaita, saimme napakan vastauksen ei ainkaan pääkaupungissa! Muuallakin tarvitaan palveluja ja kaiken ei tarvitse sijaita Dar Es Salaamissa.

Tämän tähden paidassa luki Tapanilan Erä. Salomella on ensimmäinen erä menossa ja lisää tulossa. Ennen maisteriopintojaan hän ehtii vielä innostamaan montaa poikaa ja tyttöä liikkumaan, pelastamaan koulupudokkaita ja valmentamaan pelaajia eteenpäin. Salome aktivoi myös koulun muita opettajia osallistumaan liikuntaan. Manwewan koulun opettajatiimi toimii tehokkaasti.

Tähti löytyi!

Ei kommentteja »

Eläkkeelläkin tienaa

Kannattaako eläkeläisen tehdä töitä? Tätä kysyi Veronmaksajien Taloustieto lehti 9/14 viime viikolla. Kun kysymys on nimenomaan rahasta vastauksen pitää olla tarkka ja tyhjentävä. Ikävä todeta että tämä kuitenkin riippuu vähän tapauksesta. Keskimääräistä 1500 € kuukausieläkettä saavan kohdalla käteen jää lehden mukaan 5000 € vuosiansiosta 67 % eli 3350 €. Eikös tuokin kannata ottaa vastaan!

Tekesin rahoittamassa kehityshankkeessa olemme SOL:n kanssa laskeneet erilaisia ansaintamalleja. Keskeinen havaintomme oli että jos vertaamme pelkkää eläketuloa eläkkeen ja työn tuottamaan vastaavaan ansioon häviää elekäketulo kisassa. Työtulosta tehtävät vähennykset ovat työtä tekevälle eläketulovähennystä parempia.

Olemme kehittelemässä tähän malleja ja esimerkkejä. Tässä mielessä Taloustieto oli tehnyt ansiokasta työtä. Alla lehden laskelmien perusteella tekemäni Paulan esimerkki.

Paulan eläke on 1500 € kuussa ja vuodessa eläketuloa kertyy 18000 €, josta maksaa veroja 17,3 % eli käteen jää vuodessa 14 896 €. Paula haluaa kuitenkin hankkia lisätuloja ja parantaa 68-vuoden jälkeistä eläkettään tekemällä töitä. Lastenlasten kanssa on suunnitelmia matkustaa ja pieniä hankintoja edessä.

Paula hakeutuu töihin ja tienaa lisäansioita 900 € kuukaudessa eli vuodessa 10000 € kun hän jättää heinäkuun väliin. Paulan vuosiansioksi muodostuu 28000 €. Lisätulosta menee veroa 30 % ja kokonaisansioiden veroprosentiksi näin 21,8 %. Palkasta pidätetään lisäksi sairausvakuutuksen päivärahamaksu, joka 84 € vuodessa. Työttömyysvakuutusmaksua Paulan palkasta ei sen sijaan enää peritä kun hän on yli 65-vuotias. Paulan nettotuloiksi muodostuu 21 888 € eli nettorahaa tulee vuodessa työstä aiheutuvat kulut huomioiden noin 5000-6000 €.

Eläkettä Paula kerryttää kahden vuoden työskentelyllään 1,5 % palkkatulosta vuodessa 15 € eli yhteensä 30 € kahden vuoden työjaksolta. Mikäli Paula elää yhtä vanhaksi kuin äitinsä eli 92 –vuotiaaksi ehtii hän tienata 24 vuoden aikana 720 €.

Lähde Veronmaksajat Taloustaito 9/14

Parin vuoden lisäansiot tämän mukaan kannattaisivat taloudellisesti. Kyllä 10 000 € on sekin rahaa.

Toivon tähän viisailta kokemusasiantuntijoilta tai laskentaexperteiltä kommentteja.
(lisää…)

Ei kommentteja »

Tänään Taloussanomat esitteli tilastoja suomalaisten odotetuista terveistä elinvuosista ja kytkennöistä työssäjatkamiseen . Mukana on vertailu, jossa asemamme ei aikuisväestön terveyden kannalta ole mairitteleva. Euroopan kärjessä ovat Sveitsi ja Ruotsi. Kummassakin asuneena vahvistan artikkelin viestin. Juttu on asiallinen, mutta siihen liittyvät kommentit menevät harhapoluille: poliitikkoja syytellään, naisten ja miesten eriarvoisuuteen takerrutaan ja herjoja heitellään.

Toivoisin jutun ytimestä otettavan sitä kuuluisaa vaaria: Vähän kepeämpää asennetta elämään, kohtuullisia elämäntapoja ja valoisampaa asennetta. Näiden osalta pääsee pitkälle katselemalla sitä kuuluisaa peiliä ja nauramalla itselleen. Minä olen hyvä esimerkki turhan vakavasta kynän ja lapion puristajasta. Kovimman ohimon kiristyksen hetkellä kun katsoo ruttuista naamaansa ei voi olla hörähtämättä nauruun: ”Mitäs siellä taas synkistelet!”

Ja viimeinen kaneetti työnteon ja terveyden suhteeseen. Olen nähnyt iloisia ja hyväkuntoisia suorittavan työn tekijöitä. Olen myös nähnyt iloisia papereiden kääntelijöitä. Suurin osa heistä on tien valoisan puolen kulkijoita. Olisiko tällä sielunmaisemalla jotain tekemistä elämänkulun terveyden kanssa?

Ei kommentteja »

Kiistely siitä pitääkö työn määrää lisätä vai vähentää kääntymässä lisääjien voitoksi. Meillä on tästä aiheesta selvät jakolinjat, jotka jakautuvat niihin jotka väittävät työtä olevan jo nyt liian vähän ja niihin jotka väittävät työtä tarvittavan lisää.

Edelliset edustavat näkökulmaa, jonka mukaan yhteiskunnassa vallitseva työn määrä on rajallinen ja siitä pitää lohkaista kaikille jotakin. Tämän koulukunnan mukaan vähentämällä viikkotyöaikaa, voidaan jakaa työtä useammalle työntekijälle. Koulukunnan edustajat eivät kuitenkaan halua pienentää yksittäiselle työntekijälle maksettavaa palkkasummaa. Esimerkki: muutetaan päivittäinen työaika kuuteen tuntiin, siirrytään neljään vuoroon ja maksetaan kuudesta tunnista sama summa kuin mitä maksettiin aiemmin 7,2 tunnista. Toinen esimerkki: Poistetaan työelämästä enemmän ikääntyneitä työntekijöitä ja annetaan heidän työnsä nuorille. Kolmas esimerkki: Pidennetään vuorotteluvapaan kestoa 24 kuukauteen ja tarjotaan näin työllistymismahdollisuus sijaisuuden muodossa.

Näinähän se menee. Vähennetään toisilta töitä ja tarjotaan ne työtä tarvitseville.

Jälkimmäinen työn määrää lisäävä koulukunta katselee asiaa kansantalouden kasvun vinkkelistä. Lisääntyvä työ lisää kysyntää ja tuo näin uutta työtä myös niille, jotka ovat sitä vailla. Esimerkki: Otetaan äideiltä puolet kotihoidon tukijaksosta pois ja pakotetaan/kannustetaan äitejä töihin. Toinen esimerkki: Tukitaan työkyvyttömyyseläkkeen putki ja pakotetaan lievästi työrajoitteiset töihin. Kolmas esimerkki: Nostetaan eläkkeelle pääsyn alaikäraja 63 vuodesta 65 vuoteen ja pakotetaan eläkkeestä haaveilevat tekemään töitä kaksi vuotta lisää.

Tässä logiikka toimii hyvin pitkälle etuuksia vähentäen työmarkkinoilta poistuneiden tai aikovien työntämiseksi töihin.

Eikös molemmat ryhmät ole kuitenkin samaa mieltä siitä, että työtä tarvitaan lisää? Siis työn tarjontaa. Eihän työn tarjontaa vähentämällä päästä muuhun kuin kuuluisan huoltosuhteen romahtamiseen. Minusta molemmilla näkemyksillä on sijansa, mutta kallistun lyhytnäköisten ratkaisujen sijaan työn määrän lisäämisen kannalle. Logiikka menee näin: työmarkkinoille pääsyä parannetaan joustavuutta  ja työväestön liikkuvuutta lisäämällä (siis pakottamalla vastaanottamaan työn nykyistä kauempana), asuntojen hintojan painetaan uudella maalla alas yhdistämällä kuntia ja tehostamalla kaavoitusta, mahdollistetaan ansainta työttömänä, kannustetaan nuoria tekemään töitä opintojen lomassa ja heti opintojen jälkeen (tähän voidaan vaikuttaa pienentämällä etuuksia ja keventämällä työnantajien kustannuksia sekä verotusta).

Lisätään yli 60-vuotiaiden määrää työmarkkinoilla pakottamalla, ideoimalla erilaisia malleja, keventämällä työnantajien velvoitteita ja työntekijöiden verotusta. Otetaan käyttöön elinijän odotteeseen perustuva eläkeiän alaraja. Tehdään ikääntynieden työhönpaluu kannustavaksi.

Muutetaan käsitystä työurasta joustavaksi. Mennään aikaisin töihin, opiskellaan välillä, tehdään töitä, pidätään sekä miehet että naiset pieniä taukoja työuran varrella, lisätään joustavuutta puolin toisin ja vähennetään syrjintää. Otetaan tavoitteeksi tehdä töitä 40-50 vuoteen. Lopetetaan itsekäs minulle kuuluu – ajattelu ja lasten lautasilta syönti.

Arkikeskusteluissa tavallisten ihmisten parissa tulee esille viisauksia ja kysymyksi’ kuten: tekemätöntä työtä on paljon. Miksi kauppakeskukset ovat työpäivinä ihmisiä täynnä? Eikö meillä ole hommia yllin kyllin? Miksi laivasiivouksessa ei ole yhtään suomalaista töissä? Viisikymppinen on liian vanha työantajille. Vastavalmistuneiden on vaikea löytää ammattiaan vastaavia töitä. Koulunsa keskeyttänyt joudutaan hakemaan aamulla töihin. Töitä ei kannata tehdä kun käteen jää saman verran tai vähemmän kuin etuuksilla. Näitä tarinoita kuulee tavallisilta ihmisiltä, työnjohtajilta, tavallisilta kunnon duunareilta ja yrittäjiltä.

Siis. Lisätään työtä kannustamalla, pakottamalla, joustamalla sekä madaltamalla kynnyksiä ottaa vastaan töitä. Työn määrän lisäämisen vaikutukset eivät näy heti. Ne näkyvät viiveellä: Lapsemme pärjäävät tulevaisuudessa paremmin, meillä on varaa pitää huolta työmarkkinoiden ulkopuolella olevista ja voimme parantaa elinolosuhteitamme. Ainakin voimme säilyttää ne asiat jotka ovat meille tärkeitä: toimiva yhteiskunta ja terveet ihmiset. Voimme myös pitää yllä korkeaa koulutustasoamme, hyvää terveydenhuoltoa ja ekologista kehitystä.

 

Ei kommentteja »

Autokorjaamoyrittäjän murhe

Kävin vaihtamassa renkaat aina joustavan korjaamoyrittäjän luona. Kaveri kertoi lopettamisaikeistaan: syksyllä lopetellaan, mutta seuraajaa ei oikein löydy. Firmassa olin nähnyt harjoittelijoita ja oletin tietysti, että joku tyttö tai poika olisi jo valmistautumassa liikkeen haltuunottoon.

– Ei kuule jatkajaa meinaa tähän hommaan löytyä, vaikkei tarvitsi kuin muutaman kymppitonnin starttiin.

Yrittäjä kertoi ammatillisen koulutuksen ankeasta tilasta. Kaksi kolmasosaa koulutuksen aloittajista lopettaa kesken opintojen. Opiskelijat eivät osaa paljon muuta kuin vaihtaa renkaita. Ei hajuakaan jakopään vaihtamista tai vähänkin vaativimmista asennustehtävistä. – Koulutusyksikkö ei pärjää perusopetuksella vaan opetushenkilöstö hakee jatkuvasti joitan projekteja, joilla voisivat saada rahoitusta ja opiskelijoita. Kun minä aloitin 60-luvun lopussa ammattikoulun, kaikki valmistuivat ja suurin osa jäi alalle.

Seuraajavaikeuteen tuli myös vähän yllättävä näkökulma, joka ei tosiaankin liity rahoitukseen.

– Siksi toiseksi nämä meidän hommat ovat liian vanhanaikaisia. Me palvellaan vanhoja rouvia ja koko ajan ei kiilu raha silmässä.

Tämä tarina sai minut mietteliääksi. Ensinnäkin voiko ammattiopinnot olla tosiaankin noin heikossa tilassa? Olen suitsuttanut monessa yhteydessä toisen asteen oppilaitosten imua ja merkitystä nykymenossa. Käytännön taidot yhdistettynä yrittäjäotteeseen on vankka yhdistelmä, jolla tässä maassa on menestystarinoita synnytetty. Onko tämä tapaus vain sattumaa vai yleisempi ilmiö. Miksi nämä nuoret keskeyttävät? Siirtyvätkö he muihin opintoihin vai kasvunväylien ulkopuolelle?

Olen seurannut tämän yrittäjäkaksikon työskentelyä ja ihailen heitä. Joku toinen voi pitää kavereita samasta syystä tomppeleina. Kun heille soittaa saa aina omistajan kiinni. Mikäli aikaa ei oikein meinaa löytyä, joustaa yrittäjä buukkaamalla ajan asiakkaan tarpeeseen varhaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Hintataso on edullinen ja työ on perusteellista. Lisäksi vielä se palvelun kukkanen: Mikäli työ ei johda haluttuun tulokseen, ei yrittäjä laskuta mitään. Näin minulle todellakin kävi monimutkaisen polttimo-ongelman kanssa. Tarjotessani maksua kaveri totesi lakonisesti: Kun ei saatu mitään aikaan,  ei ole syytä mitään maksaakaan!

Mitä ilmeisemmin tässä olisi mahdollisuus parille osaavalle, palvelualttiille ja työtäpelkäämättömälle asentajalle. Työmenetelmiä voisi varmasti kehittää, ottaa teknologiaa käyttöön ja tehostaa prosesseja. Niinpä. Firman sijainti ja maine ovat erinomaisia. Rahoituskin oletettavasti löytyisi.

Niin miksi yrityksen seuraajaa ei tahdo löytyä? Arvelin kyseessä olevan likaisen, huonosti maksetun ja tylsän homman vieroksunta. Kaiken lisäksi työmenetelmät vaikuttavat epäilyttävän vanhanaikaisilta ja työympäristö on epäilyttävän nuhruinen. Onko väittelyssä kyse tästä ja onko sama asia taustalla myös opintojen keskeyttämisessä: opiskelijat haluavat puhtoisiin mukaviin media-asistentin, kosmetiikkakaupan ja kahvila-apulaisen tehtäviin?

Yrittäjä vielä vahvisti keskustelumme päätteeksi markkinoiden tarpeen olevan selvässä kasvussa:

– ihmiset eivät halua koskea likaisiin renkaisiin. He eivät osaa enää mitään. Ikääntyvä väestö ei jaksa tehdä autojensa yksinkertaisimpiakaan huoltotöitä edes pesuja. Eli kyllä tässä hommaa riittäisi.

Tässä olisi muutaman tuhannen eurosen idea esimerkiksi pariskunnalle, naiskaveruksille, joilla on kykyä tarttua töihin ja ymmärrystä palvelun päälle. Ne naiset, joihin olen tällä alalla sattunut törmäämään erottuvat kuin loistavat kynttilät räntäsateessa. Miksei mieskin osaa palvellla, mutta toinen näkökulma tuo yleensä mukaan ripauksen esteettisyyttä ja huolellisuutta.

Nyt tarvittaisiin koulutusinnovaatioita, joissa puhtaus, kepeys yhdistyy likaisuuteen. Miten olisi ajoneuvoliiketoiminnan muotoilijan peruskoulutus? Entäs äänisuunnittelijan ja autoestetiikan tutkinto? Tällaisia varmasti jo kovalla vauhdille suunnitellaankin.

Ensi syksynä kun taas viime tipassa soitan tuttuun paikkaan, toivon etten kuule vastausta: palvelussamme on juuri nyt ruuhkaa ja palvelemme sinua mahdollisimman pian. Voit myös lähestyä meitä verkkopalvelumme kautta…

Vastaus, jonka halusisin kuulla: Hei, miten voimme auttaa?

4 kommenttia »

Ikääntyvän johtajan elämän- ja ura-aikomukset ovat paitsi ajankohtainen myös ristiriitaisuudessaan kiinnostava kysymys. Työntekijöitä vaaditaan jatkamaan pidempään ja johtajien halutaan tässä näyttävän esimerkkiä. Omistajat eivät kuitenkaan halua ikääntyneen johdon olevan asettuvan jarruksi muutosten tiellä. Johto saa myös tarvittaessa lähteä nopealla aikataululla ja pysyy vain jos sen ote tyydyttää vaativia omistajia. Tästä poikkeuksen tekevät perheyritykset.

Kuusikymppisen johdon tilanne nostaa ikääntyvässä yhteiskunnassa esiin kysymyksiä: miten motivoida ikääntyvä johto samalla trimmaamaan organisaatio sekä tekemään se houkuttelevaksi työpaikaksi eri ikäryhmiä edustaville niukkeneville työntekijöille? Miten viimeisiä vuosiaan johtaja voi uskottavasti luotsata organisaatiota kohti tulevaisuutta? Miten johdon luopuminen pitäisi toteuttaa osaamisen siirtymisen ja jatkavan johdon onnistumisen näkökulmasta? Poliittinen johto on iät ajat viitannut kintaalla ikärajoille ja mitä yksinvaltiaampi despootti, sitä pidempään johtaja jatkaa. Kirjallisuudessa ikääntyvän johdon määritellään olevan laskuvaiheessa tai unissakävelijäksi muuttuvassa ympäristössä. Harvat ikääntyneitä johtajia käsittelevät tutkimukset johtoa laskeutumisvaiheessa leimaavan vaikeuden seurata ympäristön kehitystä. Seniorien halukkuus taitojensa kehittämiseen on myös osoitettu olevan nuorempia esimiehiä alhaisemmaksi. Tämän lisäksi iäkkäämmillä johtajilla on todettu olevan vaikeuksia kommunikoinnissa tiimimäisessä yhteistyössä nuorempien alaistensa kanssa.

Ikääntyneet johtajat näkevät tilanteensa toisin. Subjektiivisten arvioiden perusteella 55-vuotiaat ja sitä vanhemmat johtajat kokivat fyysisen kuntonsa, delegointikykynsä, yleisnäkemyksensä työstä nuorempia johtajia paremmaksi. Vanhemmat johtajat kokivat myös nuorempia vähemmän tiedonpuutetta työssään. Tätä vastoin ulkopuolisten arvioissa heidän oli havaittu kokevan vaikeuksia pyytää neuvoja kollegoiltaan (Dahl 2001). Sensijaan iäkkäiden myyntijohtajien on havaittu saavan alaisiensa kanssa nuorten johtjien suorituksiin verrattuna parempia tuloksia. Tämän on arvioitu selittyvän osin kokeneen johdon mahdollisuudella asemansa puolesta valita parhaat myyjät valintatilanteessa sekä myyjien hyötyvän kokeneiden johtajien laajoista kontakteista (Liden et al 1996).Kontaktit ovatkin kokeneiden johtajien kovinta kompetenssialuetta. Mieleen tulee myös hyväveli -piirit, joista viime aikoinakin on ollut keskustelua. Suhteet kuitenkin jylläävät paitsi kotimaassa myös maailmalla. Yritysten ylimmän johdon kokemus on kriittisistä arvioista riippumatta arvossaan.

Iäkkään johdon näkeminen voimavarana onkin johtanut tarkasteluun, jossa työssä lopettamisen jälkeen kokeneen johdon osaamista ja erityisesti kontakteja hyödynnetään verkostomaisessa tehtävässä. Nykyisen työn vaihtoehtona voi myös uusi työpaikka joko johtotehtävissä tai muissa tehtävissä (Dahl & al 2001, Frantsi 2009). Tätä siirtymien kenttää voisi myös kutsua metaforisesti työelämän poluilla tai poluilta siirtymiksi ja valinta- ja päätöksentekotilanteet polkujen risteyksinä.

Japani on tullut tunnetuksi johdon ’taivaasta laskeutumisesta’, jossa ikääntynyt johto luopuu tehtävistään ja siirtyy palvelemaan yritystä kokemuksellaan. Hommat voivat vaihtua asiantuntijatehtäviin. Meillä johto siirtyy vain harvoin alaspäin organisaatiossa. Poikittaisia siirtymiä esiintyy sensijaan paljon. Omassa tutkimuksessani osa johtajista siirtyi hallitukseen, mutta kaksi edelläkuvatun kaltaiseen rajatumpaan rooliin. Olisikovatko ajat meillä muuttumassa?

Ikääntyvän johtajan polku

Kuva: ikääntyvän johtajan polut

Johtajien tulee näyttää esimerkkiä. Mitä tämä käytännnössä voisi olla? Mitäpä muutakaan kun palmurantojen sijaan jatkaa nöyränä työntekoa henkilökuntansa rinnalla. Tästä perheyritysten omistajat ovat poikkeuksia lukuunottamatta hyvä esimerkki. Sitoutuminen yritykseen on vahvaakin vahvempi signaali ja sivuilleen pälyilemätön firmaansa ajatteleva johtaja on kullan arvoinen. Mikäli kompetenssit tai energiat eivät riitä, johtaja voisi oma-aloitteisesti siirtyä sivuun ja tehdä sitä mikä on arvokasta yritykselle Ikääntynyt johto voi availla monia ovia ja tuoda kokemuksensa päätöksenteon tueksi.

Mikäli taivaasta laskeutuminen on liian kova paikka,hallitustehtävät voivat olla yksi mahdollisuus. Nekään eivät ole näinä aikoina lepopaikkoja. Sitä paitsi hallitusten ei pitäisi koostua pelkästään jäähdyttelijöistä, vaikka niillä hieman sellaista mainetta onkin.

Ei kommentteja »

Ei koskaan eläkkeelle häämöttää

Suuri huoli suurten ikäluokkien kansantalouden taakasta on hieman hellittämässä. Olemme tehneet melkoisen loikan 90-luvun tilanteesta, jossa Suomi laahasi ikääntyneiden työllisyysasteessa euroalueen jälkijoukoissa. Nyt vuoden 2012 tilastojen mukaan 55-64 vuotiaiden osalta on tapahtunut ihmeitä: yli 70 % ikääntyneiksi luokitellusta työväestöstä on töissä ja olemme näissä ikäluokissa lähellä Ruotsin tasoa. Joka tapauksessa Euroopan kartalla olemme kiistatonta työllisyysasteen kärkeä www.tem.fi/files/35001/Ikaantyneiden_tyollisyys-_ja_tyottomyyskehitys.pdf . Myös eläkkeellesiirtymisiän odotteet sekä 25-vuotiaiden että 50-vuotiaiden osalta ovat selvästi hypänneet ylöspäin: yli kaksikymppiset odottavat siityvänsä eläkkeelle kuusikymppisinä ja kaksi kertaa vanhemmat 62,3 vuotiaana (Tilastokeskus 2012).

Yhteiskunnan vaikutuskeinot työvoiman pitämiseksi työelämässä ovat olleet rakenteellisia. Työelämästä poistumista onkin Suomessa toisaalta hillitty ja työssä jatkamista kannustettu eläkepolitiikan avulla. Työelämässä pysymisen taloudellista houkuttelevuutta on lisätty kannustavilla eläkejärjestelyillä ja samalla tukittu työnjättöväyliä ja mahdollisuuksia ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen. Myös johtavassa asemassa toimivien yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikärajaa on nostettu 60 ikävuoteen. Kansallisen ikäohjelman ja muiden toimenpiteiden avulla panostettu osaamiseen ja asenneilmaston muutokseen ikääntyvän ja ikääntyneen työvoiman hyödyntämiseksi. 

Mutta. Kummallisuuksia on edelleen väestön työllistymisen tarkastelussa. Eurostat ja TEM tarkastelevat työllistymistä ainoastaan (tai minun saatavillani ovat) 15-64-vuotiaiden ikäryhmissä. Missä viipyvät tilastot 64-80-vuotiaiden osalta? Missä viipyy keskustelu, jossa puhutaan työhön palaamisesta, eläkeinstituution remontista ja ikääntyneenä tehdyn työn merkityksistä? Yksittäisiä lehtiartikkeleita pulpahtaa esiin aika ajoin, mutta poliitikot eivät tietenkään tällaisia asioita uskalla nostaa esiin.

Eläke on etuus ja oikeus, mutta se on myös yksilön yhteiskunnallisesti määrittävä tila. Tämä tila asemoi ihmisen hyödyttömäksi kulueräksi. Tämä on minusta väärin. Oikein on tietenkin sallia eläkkeestä nautinta, mutta väärin on asemoida työkykyinen työvoima työmarkkinoiden ulkopuolelle. Meillä on vallassa vääristynyt ajatusmalli työn vahingollisuudesta yli kuusikymmentä vuotiaille. Tämä harhakäsitys on syytä kumota: työ antaa iloa, sosiaalisia suhteita, ehkäisee dementiaa, mahdollistaa vapaa-ajan kulutuksen ylläpidon ja opettaa uusia asioita. Tärkeintä ei olekaan huoltosuhde, vaan väestön terveys ja vitaalisuus. 

Ei koskaan eläkkeelle on hyvä tavoite. Se kuulostaa pähkähullulta. Sen voi ampua alas toteamalla sen olevan ikääntyvän miehen torjuntataistelua. Sitä vastaan voi taistella sepittelemällä tarinoita työelämän kauheuksista. Ei mene läpi. Työ on hieno ja arvokas asia. Työ tekee vapaa-ajan tavoiteltavaksi ja mielekkääksi. Työ lisää onnea! 

Odotan tilastoja, joissa 64-80-vuotiaista suomalaisista yli 60 % jatkaa työelämässä!

 

7 kommenttia »

Kohti Euroopan parasta työelämää

Olisiko aika myös arvostaa paljon parjattua työelämäämme? Tai ainakin tunnustaa, että työelämän laatu on arvokas asia. Ikäkysymysten kinastelun alle hautautuu työn merkitys ihmisen hyvinvointia ylläpitävänä tekijänä. Työ nähdään taakkana ja kuormana sen sijaan, että se nähtäisiin paitsi ansion tuojana myös innoittavana ja elämää rikastavana tekijänä. 

Ennen joulua olin rohkaisevassa seurassa, jossa keskustelu työelämän muutoksesta sai uusia sävyjä. Ryhmä sisälsi ministeriöiden, yliopistojen ja yksityisiä toimijoita. Porukka pohti työelämän kehittämistä nykyistä kokonaisvaltaisemman ihmiskäsityksen pohjalta.  Lähtökohtana oli Suomen tavoite saavuttaa Euroopan paras työelämä vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen on tietenkin matkaa, mutta ulkopuolisten arvioiden mukaan Suomen tilanne on sisäistä kritiikkiä selvästi parempi. Ja parhaaksi voimme tulla, rohkealla ja uudistavalla otteella. 

Sotakorvausajan ja vanhempiemme perintönä olemme tottuneet puremaan hammasta ja vaikenemaan. Pomovaltaisuus, yksin puurtaminen, nyrkin taskussa puristelu ja mykkyys voivat ollla kärjistyksiä, mutta niillä hyvinvointiyhteiskuntamme rakennettiin. Teollisen ajan Suomi on kuitenkin vaihtunut notkeiden ja luovien globaaliksi pelikentäksi. Tällaisessa ympäristössä kulttuurinen osaaminen, kyky hypätä junasta toiseen ja yhteispeli ovat kovan osaamisen rinnalla keskeisiä osaamistekijöitä. Työpaikalla kaverien tukeminen, osaamisen jakaminen ja kekseliäisyys vievät paitsi firmaa myös tekijää eteenpäin. 

Arvostava työelämä merkitsee paitsi johdon osoittamaa kunnioitusta myös jokaisen itsearvostusta ja sopimishalukkuutta. Työnantaja voi vaikuttaa tähän mahdollistajana ja esimerkillisenä toimijana. Vaikeuksien keskellä on johdon paikka näyttää esimerkkiä palkan joustoista työotteeseen. Työelämä ei välttämättä rajoitu organisaation sisään vaan hengittää huokoisena ulos. Parjatut pätkätyöt voivat myös merkitä kyvykkäälle työntekijälle mahdollisuutta hajauttaa riskiään ja oppia uusia taitoja. Myös työurat muuttuvat vaihteleviksi poluiksi. Pitkä putki ja sitä seuraava eläke voi vaihtua vaihtelevien töiden rikkaaksi virraksi, josta voi nauttia vielä vanhanakin.

Paljon parjattu muutos voi myös muuttua mahdollisuuksi ja pilkattu innovatiivisuuden vaade iloiseksi uudistamiseksi. Maailmanlaajuinen kilpailu ei ole vain hintakilpailua. Esteettiset arvot, palvelu ja omaperäisyys synnyttävät lisäarvoa, jota halutaan. Kulttuurituotanto, design ja loistava palvelu erottuvat on sitten kyseessä teolliset tuotteet tai investointihyödykkeet. Meillä insinöörinjurrikat tekevät työnsä hyvin jos ei peräti loistavasti, mutta se pieni ripaus maailmanvalloituksestamme puuttuu. 

Näitä ripauksia voi tuottaa railakas ristipölytys, jossa iloinen näyttävyys astuu esiin. Tästä on maailmalla paljon esimerkkejä parjatusta Italiasta, kadehdittuun Ruotsiin ja USA:n näyttävään elämysteolisuuteen. Arvostavan työelämän hedelmiä ovat rohkeat ja aloitteelliset työntekijät, jotka uskaltavat ajatella isosti ja pomoja nöyristelemättä. 

 

Ei kommentteja »