Palkkioerot ja elämän rikkaus

Valtionyhtiöiden johdon ahneus on taas meitä saanut pahalle tuulelle. Kauppalehti julkaisi tänään Elopin palkan, jota on tietysti vaikea käsittää yrityksen tulokseen verrattuna. Steve Jobs tuli tunnetuksi yhden dollarin vuosipalkastaan palatessaan Applelle sen hädän hetkillä. Myöhemmin Steve otti kyllä omansa takaisin korkojen kanssa. Muukaansa ei kait saanut senttiäkään – liekö siitä haaveillutkaan. Eikös me kaikki ollakin ahneita, aina vaan haluamme lisää. Jos ei rahaa, niin ainakin sen mukanaan tuomia asioita. 

Minä olen aina haavaillut maallisesta luopumisesta ja huonoin tuloksin. En haaveillut omakotitalosta, firman karttuvasta omaisuudesta, pankkitileistä ja lapinmökeistä. Siksi Saksasta tullut uutinen (Taloussanomat 6.3) hätkäytti: saksalaisnainen on elänyt kertomansa mukaan 16 vuotta vuotta ilman rahaa. Hyvinvoivan näköinen 69-vuotias rouva vaihtaa nomadina palveluja ja esineitä myös yösijansa. Hänhän on jo toki eläkeiässä ja kirjoittanut rahasta vapautumisen julistusta parin kirjan verran. Silti tarinaa on kiehtovaa verrata palkkiokeskusteluun.

Palkkioteoria ja ajatusmalli menee näin

kova ponnistelu -> suuret tulot ja palkkiot -> vaurastuminen -> helppo ja turvattu elämä

Itse valittu ”rahaköyhyys” ja palkkioista luopumisen filosofia menee kai sitten näin:

kyllästyminen kulutusmaailmaan -> luopuminen rahan tavoittelusta -> köyhyys -> vapaus -> turvaton, päivä kerrallaan sujuva elämä

Palkkiomallin mukainen helpon ja turvatun elämän tavoittelu harvoin päätyy siihen. Halu hankkia lisää pitää koko ajan liikkeellä. Firmansa myynyt yrittäjä vaihtaa alaa, ostaa yrityksensä takaisin tai hakeutuu uusiin kiihottaviin haasteisiin. Näinhän on käynyt monelle golfkenttien ja uima-altaiden äärille hakeutuneelle. 

Päätyykö  sitten kulutusmaalimaan ja palkkioihin kyllästyneen elämä henkisesti rikastuneeseen köyhyyteen. Enpä tiedä – saattaapa saksalaisrouva vetää tällä linjallaan loppuun saakka. 

Mistä sitten näissä palkkioeroissa voisi olla kysymys? Ehkä elämänmerkityksistä. Tarvitsemme työmme ja tehtäviemme merkitykselliseksi kokemista. Toinen kokee merkityksiä pelastaessaan perustamansa firman, kasvattaessaan omistajille liiketoiminta-arvoa ja symbolina siitä ovat suuret setelit. 

Toisenlaisia merkityksiä sisältää palkkioista ja rahasta tietoisesti luopuvan tarina. Voi ehkä tuntea suurta tyydytystä kyetessään irtomaan ennalta määrätystä polusta elää elämäänsä. Merkitystä ehkä syntyy myös omasta vaurauspolusta luopumisen esimerkistä ja sen välittämisestä muille. 

Väitän että molemmat polut ovat arvokkaita ja hyviä. Eihän rikastuminen sulje pois rikkauksista luopumista ja vaatimatonta elämää. Onhan näitä tapauksia. Jälkimmäinen on vain jollain tavalla kiehtovampi. Tulla tietoisesti köyhäksi – kuka pystyy siihen?

 

 

 

 

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Current day month ye@r *