Suuri huoli suurten ikäluokkien kansantalouden taakasta on hieman hellittämässä. Olemme tehneet melkoisen loikan 90-luvun tilanteesta, jossa Suomi laahasi ikääntyneiden työllisyysasteessa euroalueen jälkijoukoissa. Nyt vuoden 2012 tilastojen mukaan 55-64 vuotiaiden osalta on tapahtunut ihmeitä: yli 70 % ikääntyneiksi luokitellusta työväestöstä on töissä ja olemme näissä ikäluokissa lähellä Ruotsin tasoa. Joka tapauksessa Euroopan kartalla olemme kiistatonta työllisyysasteen kärkeä www.tem.fi/files/35001/Ikaantyneiden_tyollisyys-_ja_tyottomyyskehitys.pdf . Myös eläkkeellesiirtymisiän odotteet sekä 25-vuotiaiden että 50-vuotiaiden osalta ovat selvästi hypänneet ylöspäin: yli kaksikymppiset odottavat siityvänsä eläkkeelle kuusikymppisinä ja kaksi kertaa vanhemmat 62,3 vuotiaana (Tilastokeskus 2012).

Yhteiskunnan vaikutuskeinot työvoiman pitämiseksi työelämässä ovat olleet rakenteellisia. Työelämästä poistumista onkin Suomessa toisaalta hillitty ja työssä jatkamista kannustettu eläkepolitiikan avulla. Työelämässä pysymisen taloudellista houkuttelevuutta on lisätty kannustavilla eläkejärjestelyillä ja samalla tukittu työnjättöväyliä ja mahdollisuuksia ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen. Myös johtavassa asemassa toimivien yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikärajaa on nostettu 60 ikävuoteen. Kansallisen ikäohjelman ja muiden toimenpiteiden avulla panostettu osaamiseen ja asenneilmaston muutokseen ikääntyvän ja ikääntyneen työvoiman hyödyntämiseksi.

Mutta. Kummallisuuksia on edelleen väestön työllistymisen tarkastelussa. Eurostat ja TEM tarkastelevat työllistymistä ainoastaan (tai minun saatavillani ovat) 15-64-vuotiaiden ikäryhmissä. Missä viipyvät tilastot 64-80-vuotiaiden osalta? Missä viipyy keskustelu, jossa puhutaan työhön palaamisesta, eläkeinstituution remontista ja ikääntyneenä tehdyn työn merkityksistä? Yksittäisiä lehtiartikkeleita pulpahtaa esiin aika ajoin, mutta poliitikot eivät tietenkään tällaisia asioita uskalla nostaa esiin.

Eläke on etuus ja oikeus, mutta se on myös yksilön yhteiskunnallisesti määrittävä tila. Tämä tila asemoi ihmisen hyödyttömäksi kulueräksi. Tämä on minusta väärin. Oikein on tietenkin sallia eläkkeestä nautinta, mutta väärin on asemoida työkykyinen työvoima työmarkkinoiden ulkopuolelle. Meillä on vallassa vääristynyt ajatusmalli työn vahingollisuudesta yli kuusikymmentä vuotiaille. Tämä harhakäsitys on syytä kumota: työ antaa iloa, sosiaalisia suhteita, ehkäisee dementiaa, mahdollistaa vapaa-ajan kulutuksen ylläpidon ja opettaa uusia asioita. Tärkeintä ei olekaan huoltosuhde, vaan väestön terveys ja vitaalisuus.

Ei koskaan eläkkeelle on hyvä tavoite. Se kuulostaa pähkähullulta. Sen voi ampua alas toteamalla sen olevan ikääntyvän miehen torjuntataistelua. Sitä vastaan voi taistella sepittelemällä tarinoita työelämän kauheuksista. Ei mene läpi. Työ on hieno ja arvokas asia. Työ tekee vapaa-ajan tavoiteltavaksi ja mielekkääksi. Työ lisää onnea!

Odotan tilastoja, joissa 64-80-vuotiaista suomalaisista yli 60 % jatkaa työelämässä!