Ahkeruutemme on myytti
Emme me suomalaiset ole riittävän ahkeria. Myytti pohjautuu teollistamisen varhaisiin vaiheisiin ja sodanjälkeisen ajan ”pakkoahkeruuteen”. Luin juuri Palkansaajien Tutkimuslaitoksen Eero Lehdon kolumnin aiheesta, joka väittää tuottavuusloikan olevan mahdotonta toteuttaa. Kyllä tuolla ”ei onnistu” -otteella ennuste toteutuu.
Mitäs jos olisimme tässä asiassa kerrakin ihan rehellisiä! Eikä sitä Lehdon selitystä piilotyöstä ja muuta jaaritusta.
Ensinnäkin yksilölliset erot ovat suuria sekä työmäärässä että tuottavuudessa. Tämä asia pitäisi tunnustaa. Joku on porukassa sekä ahkera että älykäs ja hänelle tämän tulisi näkyä tilinauhassa ja sillä selvä.
Hyvin suurella osalla työntekijöistä on varaa parantaa ainakin jonkin verran ahkeruudessa ja työn tuottavuudessa. Tämä on juuri sitä kuuluisaa paikallista sopimista.
Toiseksi pieni paine tekisi välillä hyvää. Juuri keskustelin kollegani kanssa aiheesta ja totesimme ponnistelumme lisääntyvän tosiasioiden edessä. Hankalaan asiaan tarttuminen on usein vaikeaa ja varsinkin kun on jo tottunut pääsemään vähän helpommalla. Minun lisäkseni näitä helpolla päässeitä on tässä maassa enemmän kuin yhden käden sormilla laskettava määrä.
Kolmanneksi ahkeruus, työmäärä ja tuottavuus ovat rinnakkaisia tekijöitä vaikka olen itsekin toisin väittänyt. Ahkera ja työhönsä sitoutunut miettii sitä miten hommat voisi tehdä paremmin. Laiska ja mukavuudenhaluinen sitä miten voisi päästä vähemmällä. Toimivien tuottavuusratkaisujen luominen ja toimeenpano vaativat ponnistelua. Turha väittää vastaan. Mukavuudenhaluinen voi silti olla arvokas tyyppi ideoiden tuottamisessa. Tekeminen kuitenkin ratkaisee!
Yhteenvetona meidän uskomuksemme suomalaisista ahkerana kansana on syytä laittaa luupin alle. Paikallinen sopiminen voimaan ja kullekin ansionsa mukaan. Laiskat ja lusmut töihin!