Itsestäänselvyys taas: sopiminen parantaa tuottavuutta

Ristiriidat kuuluvat ihmisten väliseen toimintaan niin työssä kuin vapaallakin. Olen ollut mukana luomassa ja ratkaisemassa konflikteja. Luominen tuntuu olevan ratkaisemista helpompaa: pieni kollegan mitätöinti, heikosti harkittu viestintä ja heikko tunteiden hallinta vaativassa paikassa. Siitä se sitten lähtee kytemään ja syvenemään. Ilmiö vaikuttaa harmittomalta, mutta sen seuraukset ovat tuntuvia: työtehon lasku, unettomuutta, vakavia tiedonkulun häiriöitä ja alentunutta tuottavuutta.

Tämän me tiedämme ja osaamme

• asioiden korjaaminen alkuvaiheessa on paljon helpompaa kuin niiden iso remontti hieman myöhemmin
• puhuminen itseä vaivaavasta asiasta kannattaa
• selän takaa on parempi tulla esiin ja ottaa asia puheeksi
• sähköpostissa ei kannata tunteita herättäviä aiheita alkaa käsittelemään

Kuitenkin joskus tämä ei riitä tai ollaan lähdetty liian myöhään liikkeelle. Tästä onkin sitten jo vähän hankalampi päästä eteenpäin. Asian kommunikoinnin ja ratkaisujen mahdollistava toiminta voi tällaisessa tilanteessa vaatia ulkopuolisen avustajan. Sovittelu on jo laajalle levinnyt toimintamalli, josta on näyttöä hyvin monenlaisissa ympäristöissä.

Viime viikolla tapasin lukiolaisen, joka oli jo sovittelun konkari yläasteelta lähtien. Jos murkkuna jo oppii sovittelun taidon niin sen varmasti taitaa myöhemmin työelämässä.

Sovittelua on tutkittu ja on havaittu sen tuovan paitsi helpotusta osapuolten välille myös avaavan tietä paremmalle kommunikaatiolle sekä tietysti tuottavammalle työlle. Minulle on avautunut aihe myös oppimisen näkökulmasta. Konfliktin sovittelun kautta yksilöt pääsevät maistamaan juuri tuota kuuluisaa ratkaisukeskeistä kommunikointia. Tämä on suuri pääoma paitsi työuran koko pituudelle myös muihin yhteisöihin.

Siis sovittelemaan ja ratkaisemaan asioita heti kun ne nousevat esiin.